Tarina tapahtuu osittais AU:ssa, eli osittaisvaihtoehtoistodellisuudessa
Saadaksesi kaiken irti tarinasta, luethan Nathanin hahmoesittelyn!
Nathan astui ulos laivasta Pallet Townissa. Lunta satoi hiljalleen, ja koko kaupunki oli peittynyt lumivaipan alle. Poika huokaisi, haroi hiuksiaan sormillaan ja lähti epävarmoin askelin kävelemään kotia kohti. Kotona häntä odottaisivat Ash, Delia ja.. Cameron. Nathan värähti. Hän ei ollut puhunut Cameronille mitään lähtönsä jälkeen, ja häntä kylmäsi ajatus törmätä tähän, mutta joskus olisi pakko ottaa härkää sarvista. Lumi narskui Nathanin kenkien alla hänen laahustaessaan hitaasti kohti kotikatuaan. Eevee juoksenteli ja huudahteli iloisesti, se ei tainnut ollut ennen nähdä lunta, olihan se kuitenkin hyvin nuori. Liian nopeasti kotiovi oli Nathanin edessä, ja hän astui eteiseen. Talo oli lämmin, koristeita roikkui katossa ja ovissa, ja sisällä tuoksui pipareille. Nathan astui eteisestä ruokahuoneeseen, kurkkasi olohuoneeseen ja katsoi suurta kuusta olohuoneen nurkassa. Sen koristeet kimaltelivat kauniisti, ja suuri tähti latvassa kruunasi koko talon koristelut. Nathanin ajatukset keskeytti Delian iloinen huuto: “Nathan! Sinä tulit!” ja hän rutisti poikaansa. “Hei äiti..” Nathan mumahti ja pyristeli irti Dealian halauksesta. “Ash ja Cameron ovat ulkona treenamassa, kohta he varmaan tulevat sisälle, auta minua leipomaan ja tekemään loput ruuat huomiselle..” Delia vain puhui, puhui ja puhui, ja Nathan huokaili leikatessaan piparitaikinasta pipareja. Ovi kävi, ja Nathan nosti katseensa, jännittyi kuin viulunkieli, ja tuijotti eteensä. Cameron tuijotti takaisin. Ash vaikutti hätääntyneeltä ja huudahti yht’äkkiä rikkoakseen kiusallisen hiljaisuuden. “NO TUOTA, miten se Eevee??” ja nielaisi kun Nathan siirsi katseensa tähän, nyökkäsi. “Ihan hyvin, vähän hätäinen otteluissa, eikä jaksa keskittyä ohjeisiin.” Nathan näki silmäkulmastaan kuinka Cameron haroi hiuksiaan. Ash nyökkäsi ja alkoi jutella Nathanin kanssa kouluttamisesta, ja Cameron siirtyi Delian avuksi leipomaan.
Ilemmalla auringon laskettua kuu valaisi hankea, vaikkei kello ollut vielä edes paljon. Nathan oli istunut takkatulen edessä sohvalla lukemassa, kunnes vilkaisi kelloa, heitti viltin pois päältään ja meni eteiseen. Lahjat olivat vielä ostamatta, mutta onneksi kaupat olivat vielä auki. Vedettyään takin ja pipon päällensä, Nathan astui ovesta ulos, huomaten samalla että myös Ash ja Cameron olivat ulkona, koska näiden kengät puuttuivat. Nathan kohautti hartioitaan ja puhalsi lämmintä hengitysilmaa kipakkaan pakkasiltaan, ja seurasi huurun häviämistä. Hän lähti kävelemään reippaasti kaupungin keskustaa kohti, miettien samalla miksei ollut puhunut jo Cameronin kanssa. Olivathan he riidoissa täysin mitättömästä asiasta. Talojen pihoilla paloi lumilyhtyjä, ja usean lumilyhdyn seurana oli myöskin erinäköisiä lumiukkoja. Niillä oli kivestä tehdyt silmät ja suu, porkkananenä, ja jonkinnäköinen hattu jokaisella.
Nathanin käveltyä reippaasti parisenkymmentä minuuttia, hän pääsi viimeinkin keskustaan, ja suunnisti isoon PokeMarttiin. “Yksi kaakao.” Hän kuuli tutun äänen edessään kahvilan tiskillä, ja vilkaisi Cameronia, joka myös huomasi Nathanin. “Laita sittenkin kaksi…” tämä sanoi ja pojat tuijottivat toisiaan eleettöminä, kun Cameron maksoi kaakaot. Hän tyrkkäsi pahvimukin Nathanin kouraan ja tuijotti tätä. “Ööö…..” Nathan ei tiennyt mitä sanoa. Cameron tuhahti. “No voi jumalauta…” Nathan lopulta huokaisi ja istui alas kahvilan ulkopuolelle sohvalle. “Ei se ollut mitä sinä luulit! Kyllä sinä nyt tiedät että Gary seurustelee Ashin kanssa!” Nathan lopulta tiuskaisi. “JA SILTI TE OLITTE TOISTENNE KIMPUSSA KUIN LUVDISCIT KONSANAAN!” Cameron ärähti ja Nathan helahti punaiseksi. Tilanne ei ollut ihan sitä mitä Cameron oli luullut, eikä ollut tähän päivään mennessä suostunut keskustelemaan Nathanin, saatika Garyn, kanssa asiasta. “Ei siinä mitään tapahtunut, pässi!” Nathan ärähti. “Meille tuli riitaa josta Gary aloitti käsirysyn ja sen päätteeksi päädyimme sinne sängylle päällekkäin puuskuttavina ja punaisina, mikä ihme sinua vaivaa kun edes luulit mitään muuta!” Nathan räjähti ja jatkoi paasaamistaan. Kauppakeskuksen vähäiset ihmiset katsoivat heitä pitkään. Lopulta Nathanin hiljennyttyä Cameron huokaisi. “Mitä itse olisit tehnyt minun sijassani? Täh?” Hän kysyi, uhma oli kuitenkin kadonnut hänen äänestänsä. Nathan kohautti hartioitaan, ja tunsi että heidän välillään oli jännitettä. Liilatukka nousi ja suunnisti itse kauppaan ostamaan joululahjoja Cameron takanaan.
Seuraavana aamuna Nathan heräsi Cameronin vierestä, lakanat pois sängyltä ja kaikki sekaisin, vaatteetkin oli puettu väärinpäin pimeässä. Hän huokaisi ja pukeutui päivä vaatteisiinsa, jättäen Cameronin nukkumaan. Keittiössä odotti kinkku, jonka lautaseen oli kirjoitettu lappu. “Saa syödä, säästäkää iltaankin! - D.” Nathan hymähti ja leikkasi kinkusta siivun, syöden sen matkallaan ulos, ja avasi oven, jolloin ulos meni myös useampi talon pokemon Mr. Mime perässään. “MIME MIME MI MIME!" se huusi hätääntyneesti kaitsiessaan pokemoneja. Nathan hymähti ja suunnisti läheisiin metsään, oikaistakseen Professori Oakin laboratoriolle. Hän ei malttanut odottaa iltaan asti nähdäkseen Lucarionsa.
Kävely taittui verkkaisesti, ja Nathan koputti laboratorion oveen. Oak avasi ja hymyili aurinkoisesti. “Nathan! Olet palannu..” Professori ei ehtinyt edes puhua loppuun kun Lucario juoksi keittiöstä hypäten Nathanin syliin, kaataen heidät kummatkin laboratorion pihalle maahan. “Sinua on kaivattu täällä. Valitettavasti minulla on hirveä kiire, joten jutellaan lisää illalla, Nathan!” Oak sanoi ja sulki oven Nathanin näytettyä peukkua Lucarionsa alta lumikinoksesta. “No hei Lucario..” hän nauroi kun pokemon nuolaisi hänen naamaansa. “Mentäisiinkö kotiin, täällä on kylmä..” Nathan sanoi ja nappasi pulkan laboratorion seinältä. Lucario tarttui tassuillaan pulkan naruun selkänsä takana ja lähti juoksemaan. Nathan kiljui Lucarion juostessa tietä pitkin välillä Quick Attackin vauhdilla, ja pulkka liusui ja liukui ympäriinsä, heittäen Nathanin useamman kerran kyydistä.
Saavuttuaan jokseenkin turvallisesti kotiin, Nathan huomasi Cameronin olevan hereillä, ja tämä hoiti omaa Lucarioansa. “Otetaan pulkkakilpailu!” Nathan virnisti ja Ashin pää ponnahti yläkerran portaikkoon. “Minäkin tulen!” hän huudahti ja samassa alakertaan hyppeli iloinen Lycanrock Ash perässään. Nathan rapsutti innostunutta koirapokemonia. “No mennään ettemme myöhästy kulkueen näkemisestä!” Cameron huudahti ja he kaikki juoksivat pihalle, sitten vajaan ja keräsivät pulkan vetoon tarkoitetut valjaat ja valitsivat pokemoninsa. Lucariot jäivät talolle, sillä Ash tietenkin otti Lycanrockinsa, Cameron taas valitsi Sawsbuckin ja Nathanille jäi kotona oleva Dubwool. Hän huokaisi valjastettuaan pokemonin ja hypättyään pulkkaan. Sawsbuck kuopi kärsimättömänä. “En lupaa että se pysähtyy ohjauksessasi..” Nathan virnisti ja Mr. Mime antoi heille lähtömerkin. Sawsbuck pinkaisi johtoon Cameronin kiljuessa, koska jarruja ei tosiaan ollut. Lycanrock paineli hyvää tahtia perässä, ja Dubwool hölkkäsi rauhaksiin perässä. Kilpailun voitti loppujen lopuksi tiukalti Dubwool, joka ohitti Lycanrockin alamäessä. Sawsbuck ja Cameron olivat päätyneet ties minne matkalla, ja saapuivat paikalle talutettuina juuri ennen kulkuetta. Nathan vaihtoi Cameronin kanssa kuskin paikkaa, jotta he pääsisivät turvallisesti kotiin.
Kulkuset helisivät kulkueen rekiä vetävien pokemonien längissä. Kulkueessa oli vetävinä pokemoneina Galarian Rapidasheja, sekä muutama normaali Ponyta. Kulkue kulki keskustan läpi, ja jatkoi sieltä matkaansa Pallet Townin haja-asutusalueille, jonka jälkeen pojat suuntasivat kotiin, olihan ilta jo hämärtymässä, koska he olivat seuranneet kulkuetta pitkän matkaa.
Nathan istui Cameronin sylissä aattoiltana. Paikalla olivat niin Professori Oak ja Gary, kuin jotkut Ashin ystävät. He juttelivat niitä näitä, Pohjantähti valaisi kirkkaasti, ja Nathan kuuli kulkusen helisevän. Ehkä se oli talon kotitonttu, kuka tietää.
Ulkoasu © M Layouts | Pokémon © Nintendo/Creatures Inc./GAME FREAK Inc | Tekstit © Nattychann