Täältä löytyy luku 3. pokemonhoitola Nebulan rooleistani. Nathan on näissä 15-vuotias, seikkailee Riolun kanssa ja asuu Carnelia Cityssä.
Nathan hengitti raskaasti pysähdyttyään juoksustaan. He olivat vasta Olivine Forestin laidalla, ja kaikki romahtivat maahan keräämään happeaan. “Ei… tästä… tule… mitään.” Nathan läähätti keräten hengitystään ja laski Deerlingin maahan ja otti vesipullonsa repusta, juoden siitä. Hän ojensi pullon Riolulle joka otti tassuillaan kiinni pullosta ja joi loput pullosta. Lillipup nousi ensimmäisenä ja katsoi Nathania haukahtaen. “Ihann hetki..” poika huohotti, ja Lillipup käytti Nathaniin Leeriä. “No mennään sitten!” Nathan hyppäsi saman tien ylös hieman peloissaan ja otti Deerlingin syliinsä. Riolu nousi ylös ja otti Nathanin repun, ja lähti kävelemään muiden perään. Nathan käveli nopeasti, ja päästyään Route 2 hän kaivoi pokedexin taskustaan, päättäen myöhemmin tulla hakemaan täältä pokemoneja, jos joku olisi kiinnostava. Nathan käveli kukkapellon keskellä varovaisesti, ja näki pienen pokemonin kauempana. “Mikä ihme tuo on?” Hän kysyi ja pysähtyi hetkeksi ja skannasi pokedexiin Flabébén, jolla oli valkoinen kukka. “Flabébé, yhden kukan pokemon*. Se ei ole turvassa ilman kukan voimaa, ja matkustaa kunnes löytää uuden sillä muodolla ja värillä kuin se haluaa.” Nathan piti tätä pokemonia äärimmäisen söpönä, mutta aavistuksen turhana, ja hän tuskin ainakaan tällaista tulisi nappaamaan. Hänen ajatuksensa keskeytyivät kun Deerling alkoi hengittää vinkuen. Lillipup katsoi Nathania syyttävästi ja lähti juoksemaan. “Hei odota! Lillipup!” Nathan huusi ja alkoi juosta. “Riolu mene kaupunkiin ja etsi pokecenter!” Nathan käski ja Riolu nyökkäsi vastaten: “Rri-olu!” ja pieni sininen juoksi. Ja juoksi muuten lujaa, se ohitti kevyesti Lillipupin joka katsoi hölmistyneenä sen ohi pyyhältänyttä pokemonia, lähtien tämän perään itsekin. Nathan pinkoi niin lujaa kuin jaloistaan pääsi, haukkoen henkeään huonon kuntonsa takia, ja tunsi paidan liimautuvan hiestä selkäänsä.
Nathan oli juossut luultavasti jo kilometrin, ja nyt hänellä alkoi olla vaikeuksia, ja hän kompastui omiin jalkoihinsa kaatuen suoraan marjapusikkoon. “AI AI AI!” hän huusi kun puskan piikit raapivat hänen naamaansa ja paljaita käsiä, Deerlingin lentäessä kauemmas. Nathan kääntyi selälleen haukkoen henkeään. “Ei enää ikinä…” hän mietti ja nousi, nostaen heikon Deerlingin. Vaikka hänen henkitorveaan poltti rasituksesta, jatkoi hän silti hölkkäämistä, ja näki kauempana kaupungin. Sinne oli ehkä kilometrin verran matkaa, ja näkipä hän myös Riolun palaamassa, ja jatkoi juoksemista Riolua kohti. Päästyään Riolun luo, tämä nappasi Nathania kädestä ja alkoi kiskoa tätä. “Ei enää juoksua.. ei.” Nathan sanoi ja istui maahan, hän oli todellakin loppu. Silmäkulmastaan hän huomasi Riolun menevän kauemmas, ja silmät leviten kauhusta tajusi, mitä Riolu teki juostessaan lujaa häntä kohti. “AAAA MENNÄÄN MENNÄÄN MENNÄÄN” Nathan kiljui ja nappasi Deerlingin juosten henkensä edestä Riolun Quick Attackia pakoon. Riolu hihitti mielessään virnuillen tyytyväisenä ja juoksi Nathanin perässä aina kaupungin rajalle asti. Siellä Nathan alkoi kävellä ja Riolu näytti tietä pokemon keskukseen.
“Hoitaja Joy, tuleeko Deerling kuntoon? Mikä sillä on?!” Nathan kysyi huolissaan kun Joy palasi 10 minuuttia myöhemmin Deerlingin luota. Nathankin oli saanut energiaansa takaisin päästyään istumaan ja juotuaan vettä. Hoitaja Joy hymyili rohkaisevasti. “Deerlingin tila on nyt vakaa, mutta tilanne on silti paha. Se on saanut pahan myrkytyksen, ja luulen oireiden perusteella että kyseessä on ollut Nidoranin myrkky.” Nathan nielaisi ja istui tuoliinsa, nyt häntä huoletti. “Jos olisitte tulleet vähän myöhemmin, tilanne näyttäisi todella huonolta. Ja tässä on Riolusi” Hoitaja vielä lisäsi, ennenkuin lähti vastaanottamaan uusia pokemoneja, ja antoi Riolun pokepallon Nathanille. Hän oli antanut sen hoitajalle, jotta Riolun ottelussa Lillipupia vastaan menetetty HP palautuisi. Nathan vapautti Riolun, ja Riolu katsoi Nathania huolissaan. “Rio-Ri-Olu-ol?” se kysyi ja Nathan pudisti päätään. “Tule, käydään Pokemartissa kun odotetaan.” Poika lopulta sanoi. He kävelivät Pokecenterin viereen kauppaan, ja Nathan osti 2 pokepalloa, ja tunsi loven lompakossaan. He palasivat odottamaan pokecenteriin, ja Nathan selasi pokedexiään tylsyyteensä.
Muutaman tunnin päästä hoitaja Joy palasi heidän luokseen, ja Nathan hyppäsi penkiltään odottaen. “Deerling voi nyt hyvin, mutta se tarvitsee vielä lepoa. Haluatko tulla katsomaan sitä?” Nainen kysyi ystävällisesti. Nathan nyökkäsi innostuneena. He kävelivät hoitohuoneeseen, missä Deerling oli maassa syömässä ruokaansa. “Hei Deerling” Nathan sanoi ja astui huoneeseen, kyykistyen ja kurotti kätensä. Deerling puski päänsä siihen. Hoitaja Joy hymyili, ja Nathan nousi lähteäkseen, että antaisi Deerlingin levätä. Deerling kuitenkin hyppäsi Nathanin eteen, ja Nathan kumartui uudelleen. “Haluaisitko sinä lähteä mukaamme?” Liilahiuksinen sitten kysyi ja otti pokepallon, ja Deerling katsoi sitä, ja Nathan pidätti hengitystään, tökkäisisikö Deerling palloa siten että menisi sen sisälle. Riolu odotti myös hengitystään pidättäen.
Ulkoasu © M Layouts | Pokémon © Nintendo/Creatures Inc./GAME FREAK Inc | Tekstit © Nattychann