Tarina tapahtuu AU:ssa, eli vaihtoehtoistodellisuudessa
Saadaksesi kaiken irti tarinasta, luethan Nathanin hahmoesittlyn!
Nathan istui ja katsoi junan ikkunasta kärsimättömästi. Hän oli matkalla kotiin, Kantoon, ja Cameron odottaisi siellä. Poika hypytti jalkojaan junan lattiaa vasten ja sai kireän mulkaisun vieressään istuvalta vanhukselta. Nathan tuhahti ja otti pokedexinsä taskustaan, ja näpytteli Cameronille viestin, jossa luki: “menee ikuisuus (puoli tuntia) ja joku vanha akka puhisee vieressä.” Nathan laittoi pokedexin taskuunsa ja näytti kieltä puhisevalle vanhukselle joka katsoi tätä pöyristyneesti. Riolu hihitti lattialla ja taputteli sitä tylsistyneesti. “Vielä vähän aikaa.” Nathan sanoi siniselle pokemonille joka murahti ja taputti turhan lujaa nukkuvaa Lillipupia, joka pelästyi ja hyppäsi kiukkuisen vanhuksen syliin, osuen suoraan tämän naamaan. “TÄMÄ ON JO-” vanhus aloitti mutta hänen suunsa tukkivat Lillipupin takajalat kun pentu hyppäsi rähjäämään maahan Riolun kanssa. Nathan huokaisi ja kumartui, napaten kummatkin kainaloonsa. “Nyt lopettakaa, olkaa kunnolla!” Tämä ärähti ja pokemonit murahtivat päästessään maahan. Vanhus siirtyi pois Nathanin vierestä kiroten “nykyajan nuorisoa”. Nathan hymähti.
Nathan astui junasta ulos ja haistoi Kanton tutun ilman, ja erotti pian puun alla odottavan Cameronin. Laskeva ilta-aurinko loi tunnelman, kuin kaikki olisi vain kuvitelmaa. Oli niin kaunista. Oranssin sävyt valaisivat kaupunkia, metsää, taivasta, jopa Cameronia. “Cameron!” Hän huusi ja lähti juoksemaan reppu pomppien olallaan. Cameron huomasi hänet ja tämän naama alkoi säihkyä kuin naantalin aurinko, kun hän juosi Nathania vastaan. Riolu ja Lucario kävelivät toisiaan vastaan ja hymyilivät iloisesti toisilleen, ja alkoivat puhua jotain pokemonkielellä. Lillipup seurasi Nathania rauhakseltaan, ja oli jäädä poikien jalkoihin kun he halasivat toisiaan, ollessaan välissä. Se nyrpisti nenäänsä ja tuhahti, ja pysähtyi maahan rapsuttamaan itseään korvan takaa. “Et arvaakkaan miten ikävä mulla on sua ollu!!” Nathan huusi ja halasi Cameronia tiukasti. “Samoin.” Vihreätukkainen hymähti ja halasi liilahiuksista tiukasti takaisin. “No, mennää jo, Delia ja Ash odottavat jo Professori Oakin luona, ja Garykin on ilmeisesti suvainnut saapua paikalle. Juhannusgrillaus odottaa.” Cameron virnisti. Nathan hymähti ja he lähtivät kävelemään Professori Oakin kodille.
He saapuivat nopeasti paikalle, ja kävelivät laboratorion etupihalle, missä Professori Oak ja Delia juttelivat siemaillen viiniä. Delia huomasi Nathanin ja laski lasinsa, juosten poikaansa vastaan ja halaten tiukasti. “Oi Nathan kulta minulla on ollut niin ikävä missä olet ollut mitä olet tehnyt….” Delia puhui ja puhui niin nopeasti ettei Nathan ehtinyt vastata mitään. Cameron hihitti, mutta kauhistui kun puhetulva kääntyi hänen päälleen. “Nathan kulta, voisitko etsiä Ashin ja Garyn? He riitelivät ja katosivat kummatkin.” Delia sanoi huolestuneena. “Tietenkin.” Nathan sanoi ja viittasi Cameronin mukaansa. He kävelivät laboratorion sisälle, ja kävelivät käytävää joka johtaisi takapihalle, missä kaikki pokemonit olisivat. He pysähtyivät kuullessaan ääntä. “Helvetti, joku tulee, äkkiä tänne!” Nathan tunnisti äänen kuuluvan Ashille, ja pian kuului kun askeleet menivät yhteen laboratorion huoneista ja ovi sulkeutui. Nathan ja Cameron vilkaisivat toisiaan tietävästi. Olisihan se pitänyt arvata, että Ashilla ja Garylla oli jotain meneillään, mutta mitä juuri sillä hetkellä, sitä Nathan ei halunnut edes ajatella. “Noh, mutta kerroppa, millaista Camaossa on?” Cameron lopulta kysyi heidän saavuttuaan ulos ja he istuivat pienen kukkulan päälle pokemonien tarhassa. Nathan kertoi matkansa koho kohdista, ja kertoi Lillipupista, ja sitten Deerlingistä jonka päästi pokepallostaan. Cameron nyökkäili kiinnostuneena. “Täällä ei ole tapahtunut mitään! Olen vain kiertänyt Lucarion kanssa eri alueilla ja haastanut kouluttajia, huonolla menestyksellä tosin.” Hän nauroi, ja keskittyi kohta Lucarioon joka tökki häntä tassullaan, Riolu, Lillipup ja Deerling vierellään. “Menkää vain.” Hän sanoi ja pokemonit loikkivat tiehensä. Nathan ja Cameron hymyilivät, ja siirtyivät lähemmäs toisiaan. Cameronin käsi painui kevyesti Nathanin niskaan ja poikien silmät tuikkivat heidän katsoessaan toisiaan silmiin. Laskeva aurinko loi punaoranssin hehkun Kanton ylle kun heidän huulensa painuivat yhteen.
Ulkoasu © M Layouts | Pokémon © Nintendo/Creatures Inc./GAME FREAK Inc | Tekstit © Nattychann