Täältä löytyy luku 6. pokemonhoitola Nebulan rooleistani. Nathan on näissä 15-vuotias, seikkailee Riolun kanssa ja asuu Carnelia Cityssä.
Nathan kirkaisi kun vihainen bouffalant vapautui pallostaan. Hän lähti juoksemaan ja pudotti pokepallonsa, joista vapautuivat Deerling ja Lillipup. “Voi vittu!” Nathan kirosi ja viittasi pokemonit seuraamaan itseään. Hän ja pokemonit juoksivat henkensä edestä, ja Nathan katsoi taakseen ja kauhistui kun huomasi että kaikki muut Bouffalantit olivat lähteneet heidän peräänsä. Nathan pysähtyi niille sijoilleen kun huomasi Lillipupin kaatuvan lauman alle. “LILLIPUP!” Nathan huusi ja lähti juoksemaan tietänsä kiukkuisten puhveleitten läpi. Lillipup huusi ja vinkui kun sen jyräsi uudestaan ja uudestaan villiintyneet bouffalantit. Nathan juoksi hurjistuneiden sarvipäiden välistä ja älähti kun tunsi viiltävän pistokivun oikeassa olkapäässään ja lensi taaksepäin. “Aijaijai..” Nathan irvisti ja nousi ylös, painaen olkapäätänsä toisella kädellään. Bouffalantin sarvi oli uponnut suoraan Nathanin oikeaan olkapäähän, eikä edes kovin pienelle syvyydelle.Paitaan oli tullut reikä, ja Nathanin olkapäästä valui verta. Hän juoksi Lillipupin suojaksi, kun seuraava osa laumaa lähestyi. Ja sitten Nathanin elämä vilisi silmissä. Joka paikkaan sattui, ja sattui paljon. Kymmenet tonnien painoiset sorkat jyräsivät Nathanin, mutteivät Lillipupia tällä kertaa, ja viimeinen asia jonka Nathan möngersi ennen pyörtymistään oli; “Lilli...pup”.
Nathan räpytteli silmiään. Hän ei tiennyt missä oli. Kirkkaat valot sokaisivat hänet ja hän räpytteli aggressiivisesti saadakseen selvää ympäristöstään. Hetken kuluttua hän tajusi olevansa Pokecenterissä hoidettavana. “Mitä.. ihmettä?” Nathan ihmetteli ja huomasi hetken päästä sänkynsä vieressä Cameronin. “Cameron?!” Nathan huudahti ja könysi istumaan, ja se sattui. Olkapäätä vihloi, ja jokaiseen osaan Nathania tuntui jomottavan. “Hei, Natty.” Cameron hymähti. “Miten voit?” Blondi kysyi maireasti, ja Nathan vastasi että ihan hyvin. “No hyvä, koska mulla on sulle vähän asiaa. SINÄ SAATANAN VASTUUTON…..” Cameron aloitti ja huusi Nathanille siitä kuinka vastuuton hän oli. Nathan ei saanut hoettua kuin juujuujuujuu kun Cameron laukoi Nathanille kuinka hänen pitäisi olla varovaisempi, vähemmän tyhmä ja pitää itsestään huolta. Lopulta Cameron rauhoittui ja puhisi kiukusta. Nathan katsoi häntä kohottaen kulmakarvaansa. “Joko helpotti? Mitä sinä edes teet täällä?” hän kysyi, ja Cameron huokaisi. “Joku löysi sinut ja Lillipupin sieltä aavikolta, ja toi teidät tänne. Ja Delialle tietysti soitettiin, olin teillä nähkääs auttamassa äitiäsi maalaamaan, ja hän kertoi minulle. Sanoi ettei sinulla ole hätää ja että ei tarvitse lähteä tänne asti, mutta, no, lähdin kuitenkin ja tässä ollaan.” Cameron hymähti. “Lillipup, missä kunnossa se on?!” Nathan huudahti. Cameron kohautti olkapäitään. “Eivät kertoneet. Eivätkä antaneet mulle tavaroitasi.” Nathan nousi ylös sängystä ja vilkaisi riekaleiksi menneitä vaatteitaan, ja sitten sairaala-asua. “Hain sulle kaupasta uudet.” Cameron virnisti, ja Nathan tarttui mustiin farkkuihin vetäen ne jalkaansa. Sitten hän otti Cameronin tarjoaman liilan, väljän t-paidan, ja hänen naamansa venähti kun hän katsoi paidan kuvaa. Siinä seisoi Lucario viettelevässä asennossa, iskien silmää, luu suussaan, ja paidassa luki; “Wanna Bone?”. Nathan katsoi Cameronia. “Et-ole-tosissasi.” Hän sanoi ja Cameron röhähti nauruun. Nathan huokaisi ja veti paidan päällensä. Ei jumalauta. He kävelivät ulos huoneesta, ja Nathan vilkaisi Pokemoncenterin lasiovista aavikkokaupunkia. Ainakin hän oli siellä minne oli matkalla. “Hei, Hoitaja Joy, miten Lillipup voi?” Nathan kysyi ja kiristeli rystysiään. Hoitaja Joy näytti mietteliäältä, ja viittasi heidät lopulta mukaansa. “Se voi olosuhteisiin nähden hyvin.” Hän sanoi, ja Nathan vilkaisi lasin läpi hoitohuoneeseen jossa Lillipup nukkui, ruhjoutuneen näköisenä ja kiinni tipassa. “Entä Riolu? Deerling?” Nathan kysyi. “Ah, ne ovat muiden pokemonien kanssa odotustiloissa.” Joy hymyili ja johdatti heidät isoon huoneeseen, jossa oli monia pokemoneja, mukaan lukien Cameronin Lucario, ja hän erotti nopeasti Deerlingin ja Riolun, huokaisten helpotuksesta. Cameron nappasi Nathania kädestä, ja lähti raahaamaan tätä ulos pokecenteristä, syömään jotakin.
Ulkona oli kuuma. Aurinko porotti polttavasti, ja hiekasta väreili kuumuutta. “Uhhuh..” Nathan huokaisi ja pyyhki hikeä otsaltaan. Fallow Townissa oli jumalattoman kuuma, ja vettäkään ei ollut saatavilla kuin puoli kannua ruuan seurana. Cameron nosti pantansa pois otsaltaan ja hänen hikiset hiuksensa valahtivat ympäriinsä. Nathania nauratti, Cameronia ei. Nathan huokaisi ja joi lasinsa tyhjäksi. “Täällä on varmaan 35 astetta..” Hän huokaisi. Cameron läähätti ja joi lasinsa myös tyhjäksi. “Mennään pokecenteriin, siellä on viileämpi.” Cameron sanoi ja nappasi pantansa pöydältä, ja lähti kävelemään pokecenterille. Nathan seurasi Cameronia kankeasti ja irvisti liikauttaessaan oikeaa kättään. Päästyään pokecenteriin, Nathan haki hoitaja Joylta reppunsa, ja pyysi Joyta hakemaan Riolun. Riolu huusi onnesta nähdessään Nathanin ja hyppäsi tämän syliin. “No hei vaan kaveri.” Nathan hymähti, ja huomasi Cameronin Lucarion seisoskelevan kauempana. Hän nyökkäsi ylpeälle pokemonille, joka murahti takaisin, ja katsoi Cameronia. “Mennään pokemonjahtiin.” Tämä virnisti ja Nathan huokaisi.
He olivat seuranneet Blitzle ja Ponyta laumaa hyvän matkaa. Lauma oli löytynyt Fallow Townin vierestä. Nathanilla oli mukanaan vain Riolu, joten nyt pitäisi onnistua. “Riolu tee Quick Attack Blitzleen, ja heti perään Metal Claw!” Nathan käski ja Riolu meni ja teki. Blitzle lensi turvalleen, ja hirnahti vihaisesti hyökätessään Riolua päin. “Väistä!” Nathan käski ja Riolu hyppäsi. “Quick Attack ja Metal Claw uudestaan!” Hän käsk ja Riolu iski. Blitzle iski Riolua takaisin, ja samalla Nathan heitti pallon. Hän ja Cameron katsoivat ja odottivat kun pallo pyöri ympyrää maassa.
Ulkoasu © M Layouts | Pokémon © Nintendo/Creatures Inc./GAME FREAK Inc | Tekstit © Nattychann