Täältä löytyy luku 4. pokemonhoitola Nebulan rooleistani. Nathan on näissä 15-vuotias, seikkailee Riolun kanssa ja asuu Carnelia Cityssä.
Nathan käveli kohti route 3:sta potkien kaupungin mukulakivisiä katuja, Riolu kannoillaan. Nathania vitutti, ärsytti, harmitti, kaikki olin päin helvettiä. Olihan Deerling liittynyt heidän joukkoonsa, mutta sen jälkeen kaikki olikin mennyt ihan pusikkoihin.
Ensin hänet oli ryöstetty, ja hän oli joutunut jäämään kaupunkiin päiväksi, konstaapeli Jennyn etsiessä varkaita. Nathan oli saanut tavaransa takaisin - hienoa, mutta sitten hänet oli haastanut ylimielinen poika. Nathan sai flashbackin otteluun, ja häntä alkoi vituttaa vielä enemmän.
“Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja Nathan katsoi haastajaansa. Hänet oli haastanut Lycanrocin kanssa kulkeva kouluttaja, ja tämä oli solvannut Nathania ja Riolua, ja Nathan suutuspäissään haastoi kouluttajan, jonka pokemon oli selvästi Riolua vahvempi. Riolu ei ehtinyt iskeä kuin muutaman kerran, kun Lycanroc ensimmäisellä iskulla pamautti sen kanveesiin. Ja Nathanille tuli kiire pokemonkeskukseen, ylimielisen kouluttajan naurun saattelemana.”
Nathan kiroili ja puristi reppunsa olkaimia ärsyyntyneenä. Seuraavaksi ajatuksiin iski muistot ryöstöstä.
“Rakettiryhmäläinen hyppäsi Nathanin eteen kadulla ja Nathan kaatui persuksilleen. “Mitä ihmettä?” Hän kysyi ja tuntematon nainen, miehen ja Meowthin kanssa, ottivat hänen reppunsa maasta. “HEI! Se on minun!” Nathan huusi ja juoksi näiden perään. “Pokemonini!” Nathan huusi ja Riolu juoksi hänen vieressään. “Riolu tee Feint!” Nathan käski ja Riolu teki mitä pyydettiin, mutta Meowth iski Fury Swipsilla ja Riolu putosi lennosta maahan ja vaikersi. Nathan nosti Riolun syliin. “Hemmetin hemmetti..” hän puhisi ja katsoi kun varkaat lensivät kuumailmapallolla pois. “Näkemiin pällI!” Nathan kuuli Meowthin huutavan ja luuli tulleensa hulluksi. Hän etsi käsiinsä konstaapeli Jennyn ja pyysi tätä hankkimaan tavarat takaisin. Sen jälkeen Nathan vain odotti ja kävi ostamassa potioneita 2 kappaletta, tuntui että hänen pokemoninsa usein tarvitsivat hoitoa.”
Hän poistui route 3:lle ja pamautti nyrkkinsä puuhun tien vieressä ärsyyntyneenä. Riolu hätkähti, ja hetken päästä Nathan heilutti kättään kivun iskiessä siihen ja kiroili vielä lisää. Nyt ei todellakaan ollut heidän päivänsä. Poika ja pokemon kävelivät eteenpäin, ja näkivät Farfetch'din ja Nathan innostui hieman. “Riolu tee Quick Attack!” Nathan käski ja Riolu osui Farfetch'diin, joka heitti kiukkuisesti pitämänsä kepin Riolua kohti, joka väisti ja keppi kalahti Nathanin otsaan*. Riolu näytti järkyttyneeltä** ja juoksi Nathanin luo. “R-riRiolu?” se kysyi ja Nathan päästi vain epämääräisen “hhmmmhm” äänen ja makasi selällään maassa. Ei ollut Nathanin päivä, ei ollenkaan. Nyt häntä kuitenkin ärsytti vähemmän, ehkä keppi otsaan vapautti suurimmat ärsytykset, ja hän nousi ylös, pyyhki liat vaatteistaan, ja jatkoi kävelyään, tietämättä minne oli menossa.
// AN: Nathanin ilme
ja Riolun ilme
Ulkoasu © M Layouts | Pokémon © Nintendo/Creatures Inc./GAME FREAK Inc | Tekstit © Nattychann
